Kirjoittelin edellisen kerran juuri ennen juhannusta. Ihan näin pitkään en sentään ole kannon nokassa lekotellut. Ei näy taantuma tällä hetkellä Solun arjessa, sillä töitä saa tehdä ihan tosissaan.
Päätin tässä juuri itsekseni, että taantuma on nyt ohi. Että se siitä sitten.
Työhuoneeni ikkunasta paistaa aurinko. On aika vetäytyä hetkeksi kaikesta touhuamisesta ja siirtyä nauttimaan läheisten ihmisten seurasta, hyvästä ruoasta ja ulkoilmasta.
Kiitos kaikille asiakkailleni ja yhteistyökumppaneilleni hienosta yhteistyöstä vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Työt jatkuvat taas keskikesän juhlan jälkeen.
Nautinnollista juhannusta!
Ihmisiä on aina kiehtoneet asiat, joita ei oikein pystytä selittämään tai ymmärtämään. Asioista tehdään monesti mystisempiä, kuin ne todellisuudessa ovat. Intuitio lipsahtaa aina välillä tähän kastiin.
Minulle intuitio on aina ollut tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja sijoittaa itseni siihen. Se on niin arkipäiväinen asia, että en ole sitä koskaan kovin paljon miettinyt. Paitsi nyt, kun intuitio tulee vastaan joka puolelta, viimeksi tällä viikolla Talouselämän uutiskirjeessä.
Monet menestyneet yritysjohtajat käyttävät intuitiota päätöksiä tehdessään. En usko heidän tietoisesti päättävän, että teenpä tämän yrityskaupan nyt intuition pohjalta, vaan he yhdistävät keräämänsä tiedon ja vanhat kokemukset sekä alitajunnasta nousevat tiedostamattomat asiat.
Mitä suuremmasta päätöksestä on kyse, sen vaikeampaa oikean päätöksen tekeminen on pelkästää analysoimalla olemassa olevaa tietoa. Kaikkia päätöksen vaikutuksia on mahdotonta tietää etukäteen.
Miten intuitio sitten toimii? Minulla toimii parhaiten saatavissa olevan faktatiedon kerääminen ja analysointi. Sen jälkeen annan asian olla jonkin aikaa. Joskus riittää hetken rauhoittuminen ja ajatuksenjuoksun pysäyttäminen. Joskus oikean ratkaisun löytäminen vaatii yön yli nukkumisen. Ratkaisu on oikeastaan väärä termi, kyse on enemmän tunteesta kuin tiedosta.
Myös tämä blogikirjoitus on seurausta yhden intuition kuuntelemisesta. Sanoin itseni irti arvostamastani työpaikasta ja pitkäaikaisesta työsuhteesta perustaakseni yrityksen, Solu Team Oy:n, puolitoista vuotta sitten.
Tein toki laskelmia ennen päätöksen tekoa, mitkä perustuivat sen hetkiseen tietoon. Tehty pohdintatyö ja intuitio ohjasivat perustamaan Solu Team Oy:n. Sitäkään päätöstä en ole katunut. Intuitio toimi jälleen.
Ohjelmistoyrittäjät ry järjesti eilen jäsentilaisuuden aiheesta SaaS-liiketoimintamalli ilmiönä ja kasvustrategiana.
Tiivistettynä illan anti oli seuraava. SaaS-liiketoiminta (Software as a Service) kasvaa voimakkaasti verrattuna muuhun softabisnekseen, jopa taantuman aikana. Syitä voidaan hakea mm. näistä seikoista:
Suomessa SaaS -toimijoita on vielä verrattain vähän. Monelle haasteena on siirtymävaihe perinteisestä lisenssimyynnistä SaaS-palvelun tuottamiseen. Lisenssimyynnin etukäteistuloja kun SaaS-mallissa ei saada, joten ylimenokausi on rahoitettava jotenkin.
Julkisuudessa on käyty keskustelua SaaS-mallin kannattavuudesta myös asiakkaan näkökulmasta ja siitä, että palvelua ei osata ostaa. Digium Oy:n Matti Heikkonen totesi osuvasti, että ei siinä ostamisen osaamisesta ole kyse vaan siitä, ettei SaaS-palveluja osata myydä oikein. Enää ei myydä tuotetta, vaan hyötyä ja sitä kautta arvoa. Vaahtosin itsekin samasta aiheesta blogissani muutama päivä sitten. Myyjän on tunnettava asiakkaansa toimintaympäristö ja liiketoiminta pystyäkseen tuottamaan sitä arvoa.
Enää sillä ei ole niin suurta merkitystä, missä maassa palvelu tuotetaan. Koska asennuksia ei tarvita, käytön voi aloittaa nopeasti missä tahansa kunhan palvelun tuotantoketju on muuten kunnossa. Jos tilastoihin on uskominen, tämä tulee yllätyksenä osalle softabisneksen tekijöistä. SaaS on tulevaisuuden liiketoimintaa, johon jokaisen softabisneksessä mukana olijan on syytä tutustua viimeistään nyt. Huomenna juna on jo mennyt.
Köröttelin alkuviikosta 3T:n raitiovaunulla Töölöstä kohti Helsingin keskustaa. Olin matkalla tapaamiseen ja ajoitin lähtöni niin, että ehtisin juuri sopivasti perille.
Aina kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, niin kuin ei nytkään. Ensin raitiovaunuun punkesi kaksi englantia puhuvaa turistia, jotka olivat ihan pihalla siitä missä ovat ja mihin ovat menossa. Kuljettaja selitti kärsivällisesti miten eksyneet pääsevät sinne minne olivat luultavasti menossa ja minkälaisen lipun he matkalleen tarvitsevat. Lopulta matka jatkui.
Muutamaa pysäkkiä myöhemmin raitiovaunu oli taas liikkeellä päästettyään osan matkustajista ulos. Kuljettaja pysäytti vaunun uudelleen ja jäi odottamaan. Kyytiin köpötteli kepin kanssa kulkeva vanhus. Tämä herra istahti hymyillen penkiinsä, ja niin hymyili moni muukin tuossa vaunussa.
Jotenkin tuo tuntemattomaksi jäänyt kuljettaja teki minuun vaikutuksen. Hän viis veisasi ympärillä olevan maailman asettamista paineista, ja teki niin kuin parhaaksi näki. Myöhästyin hieman tapaamisestani, mutta se ei harmittanut yhtään.
Kuljettajan rauhallinen ja varma tapa hoitaa edellä kuvatut tilanteet johti siihen, että kaikki kyydissä olleet hyväksyivät kiltisti pienen viivästyksen matkanteossa. Eli koko hänen suhtautumisensa heijastui meihin muihin.
Mitenkähän pääsisi itse tuolle tasolle?
Mediamaailmassa kun liikun, pohdin viimeksi tänään toimitusjärjestelmän roolia lehtituotannossa. Ajatellaanpa hetki aikakauslehden tekemistä.
Jutut kirjoitetaan ja käsitellään jollakin editorilla, esimerkiksi Wordillä. Sieltä ne viedään taitto-ohjelmaan, vaikkapa InDesigniin. Joku toimituksessa tekee tuupparin, eli määrittelee lehden sivumäärän sekä ilmoitusten ja juttujen paikat. Valmiista taitoista tehdään PDF:t ja ne lähetetään painoon.
Kaikki tuo voidaan tehdä ilman toimitusjärjestelmää. Siis miksi hankkia sellainen?
Jos olosuhteet ovat oikeita, useat seikat puoltavat järjestelmän hankintaa. Kaikkien tärkein syy on kuitenkin halu kehittää itse lehden tekemistä. Koska saavuttu hyöty riippuu aina lehden ja toimituksen tilanteesta, lähestyn asiaa kysymysten kautta:
Toimitusjärjestelmän hankintaa kannattaa selvittää tarkemmin, jos listan kysymyksiin tuli yksikin myönteinen vastaus.
Solun edustuksessa oleva PlanSystem3 on saatavana sovellusvuokrauspalveluna. Ei investointeja, helposti skaalautuvat lisenssimäärät. Eräänlaisia hyötyjä nekin.
Kaiken pörhistelyn lomassa Jari Sarasvuo puhuu välillä ihan asiaakin. Tai ainakin kirjoittaa. Lukaisin Jarin ja Pertti Jarlan tekemän kirjan Myynnin korkeajännitys. Viimeisin painos on otettu vuonna 2002, mutta sisältö ei ole vuosien kuluessa hapantunut.
Myynti ja myyminen ovat suomalaisille jostain syystä hirvittävän vaikeita asioita. Myyminen koetaan epämiellyttäväksi ja myyjät epäluotettaviksi helppoheikeiksi. Edes myyjät itse eivät aina arvosta omaa työtään.
Johtuisiko tämä siitä, miten myyntiä on aikaisemmin hoidettu? Myyjien evoluutio etenee Jarin käyttämin termein miinanpolkijamyyjän kautta liekinheittäjämyyjään. Miinanpolkijamyyjä on kouluttamaton, hänen keinonsa selvitä markkinoilla on tyrkyttäminen ja katteettomat lupaukset. Liekinheittäjä taas tuntee tuotteensa, mutta väsyttää asiakkaansa itsevarmalla ja hyökkäävällä myyntityylillä. Asiakkaan tarpeet eivät kumpaakaan kiinnosta.
Palvelun myymisessä on ihan toisenlainen näkökulma. Siinä ei mennä tuote edellä, vaan asiakkaat tarpeet ovat aina lähtökohta. Myyjä joutuu laittamaan itsensä likoon, hänen täytyy tuntea sekä asiakkaan toimintaympäristö että myymänsä palvelu, ja muodostaa nopeasti kuva asiakkaan tilanteesta. Esimerkiksi toimitusjärjestelmän ja toiminnanohjausjärjestelmän edut tulevat parhaiten esiin tietynlaisessa käyttöympäristössä.
Lisäarvon myyminen tuo mielekkyyttä myös myyjän työhön. Enää ei myydä tuotetta, vaan hyötyä. Se voi olla toiminnan tehostumista, läpinäkyvyyden lisäämistä tai työn mielekkyyden parantumista. Myynti on saanut uuden ulottuvuuden, sekin on palvelua.
M&M kertoi eilen viestinnän konsulttitoimisto Cocommsin tekemästä tutkimuksesta. Siinä selvittettiin niitä ominaisuuksia, mitä viestintäalalla menestyminen edellyttää. Cocommsin toimitusjohtaja Kaija Langenskiöldin sanoin:
Viestintäammattilaisilta vaaditaan jatkossa samankaltaista osaamista kuin yritysjohdolta ja liikkeenjohdon konsulteilta. Viestinnän koulutuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota liiketoiminnan ja eri kulttuurien ymmärtämiseen.
Tällä hetkellä erilaisista media-alan oppilaitoksista valmistuneet ovat jo melkoisia moniosaajia. Jos tähän pakettiin lisätään vielä bisnesosaaminen, herää kysymys pystyykö kukaan omaksumaan kaikkia asioita niin nopeasti.
Liiketoimintaymmärryksen laajentaminen on tietysti hyvä asia. Bisneksen tekeminen pitää kuulua jokaiselle yrityksen työntekijälle. Mutta vain siltä osin, kuin se on järkevää jokaisen oman työtehtävän näkökulmasta. Laajempien kokonaisuuksien ymmärrys kasvaa vähitellen kokemuksen karttuessa, sitä ei yksin koulun penkillä voi oppia.
Nykymaailmassa on monia hienoja asioita, kuten esimerkiksi se, että asioita voi tehdä monella eri tavalla. Joskus runsas vaihtoehtojen määrä sotkee ajattelua ja vaikeuttaa päätöksentekoa.
Vuosi sitten minulle oli aivan päivänselvää, että tarvitsen toiminnanohjausjärjestelmän. Se onkin ollut korvaamaton apu monessa asiassa. Tilanne oli ihan toinen kun mietin ohjelmavalintaa esimerkiksi uutiskirjeiden lähettämiseen. Alue on minulle oudompi ja mietin myös, haluanko maksaa moisesta mitään.
Ihan sama tilanne on monessa yrityksessä missä pohditaan minkä tahansa järjestelmän hankintaa. Talouspäälliköiden kalkulaattorit laulavat ja Excel-taulukoiden sarakeleveydet paukkuvat kun hankinnan kannattavuutta arvioidaan. Yhtenä vaihtoehtona on yleensä jättää jättää hankinta tekemättä ja toteuttaa asia jotenkin omin keinoin. Onko se sitten halvempaa, jos myyntipäällikkö kietaisee työpaikkaa vaihtaessaan kaikki Excel-taulukot mukaansa ja vie asiakkaat mennessään? Olisiko kuitenkin kannattanut hankkia CRM, jonne tiedot asiakkuuksista oli jäänyt? Tämä on liian tuttu tilanne ihan liian monessa paikassa.
Vaan millä arvioida niitä tapahtumia, jotka mahdollistuvat uuden toimintatavan myötä. No ei aina millään. Joskus pitää vaan uskaltaa murtautua omien tottumustensa ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta.
Hoplaa - näin siirtyy Solukin tänään uuteen aikaan markkinointiviestinnän osalta. Ensimmäiset uutiskirjeet lähtevät toivottavasti pian. Jaa millä? Välineenä on suomalaisen Websonicin e-maileri. Riittävän simppeli ja hyvät seurantaominaisuudet. Eikä se kustannuskaan nyt niin kohtuuton ollut.
Vielä yksi uutinen viime viikolta. Tekesin palvelujen kehittämiseen keskittyvä Serve -ohjelma on saanut jatkoa vuoteen 2013 asti. Serve -ohjelman päällikkö Minna Suutari toteaa:
On hyvä, että palveluliiketoiminnan kansantaloudellinen merkitys ymmärretään ja että palvelujen merkitys elinkeinoelämän uudistumisessa ja Suomen talouskasvun vauhdittamisessa on noussut keskustelunaiheeksi julkisuudessakin. Kaikenlaiset palvelut ovat tärkeitä, olivatpa ne suunnattuja kuluttajille tai yrityksille, mutta me uskomme, että suomalaisyritysten suurin kasvupotentiaali globaaleilla markkinoilla on yritysten välisessä liiketoiminnassa. Kuluttajamarkkinoilla erottuminen on vaikeampaa.
Vaikka Solu onkin vielä pieni yritys, tällaiset viestit vahvistavat omaa käsitystäni siitä, että olemme oikealla tiellä. Mahtavaa!